Paskaista päivää ja skumppaa kupista

"Vitutusaste on sama kun läskillä siilillä joka on tungettu tosi pieneen espressokuppiin ja sen päälle on kaadettu kylmää kahvia!"

Yo.

Täytyy sanoa - minulla on ollut paskaisimmat kaksi päivää vähään aikaan. Stressi painaa päälle kauhealla tahdilla, cossitcossitcossit ihmissuhteetihmissuhteet cossitcossit koulukoulu, mainitsihan cossit? Ai niin - oma pää. Se pitäisi pitää kasassa. Vai pitääkö? En ole ihan varma. Voiko sen kohdan skipata jos ei riitä energia?

No, joka tapauksessa. Kävin eilen maailman ahdistavimman keskustelun psykiatrini kanssa. Pääsin sisään sateesta ja kylmästä (noin viisi minuuttia myöhässä koska olin odottanut väärän oven kohdalla, MIKÄ DORKA), ja ensimmäinen mitä tervehdyksien jälkeen ukkeli minulta kysyy on: "Onko okei jos sun vanhemmat tulee käymään?" Mitä siinä tilanteessa voi vastata? Onko se okei jos minulle ei ole okei että vanhempani tulevat käymään?

Tiedän että psykiatreilla, lääkäreillä, etc, on vaitiolovelvollisuus, mutta silti. Hitto, että alkoi ahdistaa! Kysyi sitten että onko jotain mistä vanhempieni kanssa pitäisi puhua. Olin hieman hämmentynyt. No, tavallaan kaikesta. Rakas äitini kun on mahdottoman mukava ja ihana, muttei kyllä tajua minua aina välillä kärpäsenkakan vertaa. Se pännii silloin tällöin.

Sitten seurasi masennukseni kartoitusta. Psykiatri luetteli masennuksen oireita - joista JOKAISEEN sanoin 'joo kyllä mulla on se'. Siellä oli sellaisiakin oireita joita olin luullut vain viimeisen parin vuoden aikana kehittyneiksi luonteenpiirteiksi, ja olin vain vellonut itsesäälissä ja ajatellut olevani jotenkin huono ihminen. Saanen ilmaista tuntemuksiani: aika pebasta.

Olin soittanut äidilleni noin kolme tai neljä kertaa että tuleehan hän hakemaan minua. Vastaanotto kun sattuu sijaitsemaan Hietsussa, eli varsin kaukana. Kävelen sinne reilut puoli tuntia. Juuri silloin kun vastaanottoaika loppui, äidiltä tulee tekstiviesti: "Hei, en pääse tänään kun menen rapujuhliin (työjuttu). Sun täytyy päätellä reitti kotiinpäin. Kyllä se onnistuu! Mummi on illalla kotona, keksikää yhdessä hauskaa tekemistä!" En siis ollut koskaan kävellyt sieltä kotiin.

Siinä vaiheessa vähän alkoi tuntua siltä että ei tämä ilta tästä ainakaan parane. Tarkoitus oli tavata Taika 1815, pääsin 1753 ulos = melkein kymmenen minuuttia myöhässä = olin lievästi sanottuna lirissä. Siitä sitten lähdin juoksemaan kotia kohti (puhuessani samalla puhelimessa Nunnun kanssa ja kitistessäni että jäi huono fiilis käynniltä). Noin viitisen minuuttia kipitettyäni alkoi sataa kissoja ja koiria. = olin viidessä minuutissa uitettu rotta. Ja tietysti olin liikkeellä nahkaisissa ballerinoissa, polvihousuissa ja teepaidassa. Puolustuksekseni sanon että perkele, kesä ei ole vielä ohi, on elokuu! (Hyväksyin tänään että kesä on ohi ja pistin farkut jalkaan ja nahkatakin päälle. Nyyhky.) Sentään jalassa oli nylonpolvisukkien lisäksi stepperpuuvillasukat (vesi meni molempien läpi ja tirsui varpaiden välissä, hyi), päässä villalätsä (jonka päälle myöhemmin istuin ja kastelin kuivien farkkujeni persuksen, perkele) ja kaulassa huivi (joka kastui sekin ja alkoi haista).

Sain sentään Taikan kiinni, tavattiin tasan seitsemältä. Siitä sitten Talvipuutarhaan kuvaamaan. Vitutusaste oli korkealla. Sitten otin kameran esiin ja aloin säätää valotuksia. ...tai siis se oli tarkoitus - otin kameran ja yritin räpsäistä kuvaa. Mietin että miksikäs vitussa kamerakultaseni ei kuvaa. Ja siinähän se kiljui: "No memorycard inserted!"

Oheinen kuva kuvaa sillä hetkellä syttynyttä mielialaani joka jatkui tähän iltaan asti.

Kävelimme sitten Taikan kanssa kotiin - kyllä osasi vituttaa. Yritettiin kuvata Kiddoa ja Badouta jonkun verran, mutta ehti tulla pimeä ja vaikka mitä sontaa. Olipahan hyvä illallinen. Rakastan mummiani, jaksoi laittaa meille ruokaa.

Tänään sitten en jaksanut keskittyä kokonaisilla kahdella tunnillani mihinkään - = äidinkielentunnilla väsäsin nutturoita Sallan hiuksiin, nukuin, piirsin, mitähän kaikkea, ja valokuvauksentunnilla nitisin tuolilla edestakaisin ja hytkyin, tekstailin, jne - ja meni hermot yhteen kaveriin. Sain kuulla että kaveri oli lukinnut itsensä omaan taloonsa = huolestuin aika pahasti = hermot kiristyivät entisestään. Lähdin koulusta Stockmannin suklaaosaston kautta kotiin. Sitten tajusin unohtaneeni että ykkösille piti brieffata tossujaisjuttuja. Paskempi juttu, en sitten mennyt sinnekään. Siinä vaiheessa alkoi myös keittää kun kerroin ylpeänä opettajalle että olen kuvannut kuvat valokuvauksenprojektia varten, ja sain vastaukseksi: "Hienoo, kuvasithan raw-kuvia?" ...ahaa. Meidän piti kuvata RAW-tiedostoja. Ei, en kuvannut. = vitut.

Olin tosi pahalla päällä koko päivän. Onneksi neljän jälkeen näin Nunnun. Ihmettelen edelleen miten yksi ihminen voi saada vartissa piristettyä kahden päivän mittaisen vitutusputkeni ihan rauhalliseen mielialaan. Kiitos siitä, darling.

Viideltä (= puoli kuudelta, oltuamme myöhässä) lähdettiin kuvaamaan Taikan ja ranskalaisen ammattivalokuvaaja Lorenzon kanssa. Oli kauhea kriisi mitä laittaisin päälle kun en jaksanut stressata Revo!Englannin kanssa, ja lopulta päädyin Takiin. Perusedustava, nopeahko laittaa päälle, ihan helppo liikkua sen kanssa. Ihan hyvä päätös varmaan - Lorenzo halusi kuvata kaikki kuvat suoraan edestäpäin ja vakavalla naamalla, joten sopi hahmoon.

Shootti meni kaiketi ihan hyvin. Oli mukavaa. Siitä sitten kodin kautta Taiteiden yön hulinaan, vasta yhdeksän aikaan päästiin liikkeelle, mutta mikäpä siinä.

Siinä vaiheessa mieliala alkoi kohota todenteolla.

Päädyttiin ensin Taikan kanssa syömään, Sonja liittyi seuraan piakkoin. Oli kyllä ehkä laaduttomin ruokapaikka ikinä: Southern Fried Chicken. = köyhän miehen KFC, sanon minä. No, ei sinänsä, ihan hyvää ruokaa ja tosi halvalla lähti. Tarkoitus oli mennä katsomaan kymmeneltä alkavaa ilotulitusta ja valoshowta, joten lähdettiin sitten reippailemaan ensin Stockalta kympin ratikalla Korkeavuorenkadulle ja Kasarmikatua pitkin alas, alas Kompassitorille.

Ajoitus oli täydellinen: ilotulitus alkoi juuri silloin kun olimme suoraan torin, josta oli paras näkymä, edessä menevän mäen alapäässä, ja juoksimme Taikan kanssa varmaan 30-50 metriä varsin lujaa että pääsisimme nopeasti katsomaan valoja. Päätimme sitten että ensivuonna mennään Kuroshitsujin Circus-cossit päällä! Olisi niin hienoa saada sieltä kuvia niiden pukujen kanssa, ah~.

Mutta nyt siihen pääaiheeseen: paskainen päivä on käyty, kuppiskumppa käymättä. Eli se, mikä teki Taitsu 2010stä erityisen upean, oli seura. Tutustuin sitten Nunnun hienostuneisiin aikuisystäviin. Hulvatonta porukkaa, etten sanoisin. Siinä ne siemailivat kuohuviiniä muovikupeista ja tarjosivat iloisesti meillekin. Siinähän sitä sitten siemasteltiin ja katseltiin veneitä rannassa.

Ihan rehellisesti, vaikka vielä kaksi tuntia sitten siellä rannassa istuin, en muista kauheasti yksityiskohtia. Sen muistan, että jonkun miekkosta kutsuttiin lihaksi (mikä oli mielestäni äärettömän hulvatonta), variksenpelättipojan henkilöllisyys paljastui (vielä hulvattomampaa), jotain Nunnu selitti härskin eri versioista, mukana oli puolitoista kappaletta ällöttäviä pervoja (koska yksi myönsi kokonaan ja Nunnu vain puoliksi), ja Sadulla oli yksinkertaisesti HURMAAVA hattu. Dazzling, I might say!

Jos aikuisilla on noin hauskaa, minun 18-vuotissyntymäpäiväni on aivan liian kaukana edelleen. Hitsi mitä porukkaa - totaalisen upeaa. Ilmeisesti myös lonkerotanssini, jonka performoin heille ikkunan toiselta puolelta ratikasta noustuani, sai suosiota. Näin päättelisin viestistä jonka sain.

Jotain hyvää kuitenkin tässäkin viikossa: olen saanut kuvattua valokuvauksen 2-kurssin tehtävän kuvat, vaikka pitääkin ottaa yksi tai pari RAW-kuvaa vielä. Aiheena oli "oma juttu". Tiistaina kuvasin Inkaa ja Hannaa, pyysin heitä malleiksi koska heidän "oma juttunsa" on aikalailla vaatetyylit ja pukeutuminen. Sain samalla tilaisuuden kuvata Johanneksen kirkolla aristocrat (Inka) ja lolita (Hanna) -tyylejä. Siitäkin huolimatta että Johanneksen kirkolla on kuvattu todella paljon, se ei lakkaa olemasta upea kuvauspaikka.

Eilen kuvasin Lailaa ihan vain istumassa tupakalla. Oli mukavaa vaihtelua kuvata jotain ns. normaalia cosplayn sijasta. Myös Taikan kanssa kuvailtiin eilen Death the Kidia ja Badouta, mutta en ole ehtinyt vielä tarkistaa niitä kuvia.

Haluan jakaa muutamia suosikkejani.

Täytyy sanoa että tämä viimeinen kuva on luultavasti ehdoton suosikkini kaikista. Jos itsekehu haisee, löyhkään varmaankin Turkuun asti, mutta pakko sanoa: katson onnistuneeni. Pidän tunnelmasta, savu on hienon näköistä, ja mallin ilme on tallentunut hyvin. Sain visioni täydellisesti tallennettua.

Kiitos ihanille ihmisille jotka suostuivat mallittelemaan minulle, toivotaan että saan hyvät arvosanat!

No niin, eiköhän tämä merkintä ole venynyt jo liiankin pitkäksi. Menen tästä nukkumaan vähitellen - puoli yhdeksältä on herätys ja alkaa vähitellen olla kylmä kun topissa istun avonaisen ikkunan edessä.

w/ love

/ F

Jalkovälipropagandaa ja isänmaallisuutta

" 'Mä elän katsomalla propagandaa naisten jalkojen välistä. Miten sä elät?' "

- Nunnu, 22/08/2010

Hiya guys.

Viikonloppu sisälsi Ihmeperheen, järjettömän määrän voileipiä, vähän turhan vähän unta ja kaksi flunssaista tyttöä. Ja oli ihan huippua. = olin Hämeenkyrössä Nundebeiben luona viikonlopun. Sain heti ensimmäisenä yönä Nyynyyn flunssan, mut ei she mitään - selvittiin ihan hyvin vaikka molemmat olivat räkäisiä ja tukkoisia. Piirrettiin, syötiin ihan tolkuton määrä voileipiä, as in tuhottiin kokonainen paahtoleipäpussi kahdestaan, katsottiin uutta Sherlock Holmesia - varsin viihdytttävä, etten sanoisi -, tanssittiin ja silleen.

Viimeyö meni vähän miten meni, nukkumaan siinä olisikohan ollut jossain seitsemän aikaan aamulla. Sitä ennen ehdittiin käydä saunassa ja suihkussa. Muistin taas että yksi parhaista tavoista viettää aikaa kaverin kanssa on mennä kuumaan suihkuun ja purskautella vettä suusta suihkuverhoon. "Ei krokotiileja! Ne krokotiilit on ainoo syy miks mä siedän tätä verhoa!" oli Nunnun kommentti kun purskautin vedet päin hassua krokotiilia verhossa. Joo, ollaan toki tosi aikuisia ja muuta, mutta ihan sama. Oli kivaa. Ja ainaki nenäni aukesi siellä. Päivän ensimmäinen suihkurundi mentiin joskus ehkä viiden aikaan aamulla, siitä saunaan, nukkumaan, ja uudestaan suihkuun siinä kaksikymmentä yli yksi. Vietettiin siellä melkein puolitoista tuntia, hehe.

Suihkun jälkeen päädyttiin aamiaisen kera telkkarin eteen katsomaan dokkaria Neuvostoliiton animaatiopropagandasta jenkkejä ja natseja vastaan maailmansotien ja Kylmän Sodan aikaan. Oli aika... Mielenkiintoinen. Kertoi siis miten neukut olivat animaatioleffoilla aivopesseet penskoja. Sisälsi muunmuassa ihastuttavia termejä kuten "fasistisaapas", jos oikein muistan, sekä suloisen pioneeriviulistin joka näytti ihan Hellulta. Nunnun suosikki taisi olla "Fasistisirkus" video, jossa oli kolme pientä "esitystä": ensimmäinen oli Koirankouluttaja Adolf, jossa Hitler kalusi ensin luita ja sitten pisti koirat tekemään temppuja. Koirathan olivat siis liittolaisvaltioiden johtajia, mukana esimerkiksi Mussolini. Tokaa videoa en millään muista, mutta kolmannessa Hitler seisoi ruutitynnyrikasan päällä - jokainen tynnyri edusti miehitettyä valtiota, mukana muunmuassa Tanska, Hollanti, Tsekkoslovakia - ja jonglöörasi palavilla soihduilla. Lopussa ukkeli kompastui ja räjäytti koko helahoidon. Minun henkilökohtainen suosikkini oli kyllä video jossa näytettiin alussa natsisaappaat jotka talloivat yli Hollannin, Tanskan, jne, jättäen jälkeensä tulipaloja ja tuhoa, ja kun lopulta natsi itse näytettiin niin saappaissa oli valtava torahampainen sika. Naurettiin kyllä itsemme kipeiksi siinä sohvalla - se oli niin kliseisen kammottavaa propagandaa ettei mitään rajaa. Mutta hienojahan ne olivat. Videot siis.

Nyt olen kylmissäni ja kipeä, mutta tosi onnellinen. Ihana viikonloppu oli ihana - kiitos siitä muru.

Nyt, tähän väliin, haluan todeta, että Timo Soini on kammottava, ällöttävä, oksettava olento. MIKSI sellaista äänestetään, luoja paratkoon! MIKSI? Poliittisesta kannanotostani ei nyt tarvitse kenenkään kiskaista palkokasvia sieraimeen, tämä on minun mielipiteeni asiasta. Kuvottava mies. Sanon tämän olematta kovin perehtynyt asiaan, mutta lupaan ottaa hänestä vielä tarkemmin selvää ja sen jälkeen rantata vähän lisää. Ähähä.

Noin. Nyt pääsemme kunnon ranttaukseen. Nimittäin siihen että olen tosi kyllästynyt kuuntelemaan kuinka puolet kavereistani vinkuvat miten Suomi on niin ja niin huono maa. Koska ei ole. Suomi ei ole huono, juuri tulivat ne tulokset siitäkin että tämä maa, meidän kotimaamme, on maailman paras paikka asua.

Mikä täällä on niin pahasti mukamas pielessä?

Terveydenhuolto ei pelaa? No ainakin se on ilmaista. Kouluruoka on paskaa? Sekin on ilmaista, ei tarvitse syödä jos ei halua, mutta olkaa edes kiitollisia siitä. Byrokratiaa? Sitä on kaikkialla. Kaikissa maissa. Byrokraatit hallitsevat tätä palloa. Kallista? Saatana, asumme hyvinvointivaltiossa, tottakai täällä on kallista! Jos haluatte halpaa, muuttakaa kehitysmaihin! Kiinaan! Nepaliin! Intiaan! Liikaa maahanmuuttajia? Eikä ole. Yhtä hyvin voitte sitten itse pysyä Suomessa ettekä muuttaa muualle, jos haluaisitte maahanmuuttajat ulos täältä. Antakaa ihmisten asua missä haluavat.

En ole kuullut yksiäkään perusteluja sille miksi Suomi olisi niin kammottava läävä. Valitusta, valitusta, valitusta. "Haluan pois tästä paskasta maasta" on ihan liian tuttu lause kavereideni keskuudessa. Ylistetään Ruotsia. Saksaa. Japania. Yhdysvaltoja. Kun kaikkialla muualla on kaikki paremmin.

Katsokaa ympärillenne. Te käytte koulua, pääsette töihin jos haluatte - periaatteessa siis, työt kun nyt sattuvat olemaan niin kovasti kiven alla opiskelijoille -, saatte ostettua vaatteita ja käytyä kahvilla kavereiden kanssa. Vilkaiskaa itänaapuria. Ihmiset kuolevat savuun ja kuumuuteen, ruskiraukoilla ei ole kauhean fiksua porukkaa ohjaksissa, lehdissä on suoraan lukenut että nyt vain odotellaan Neuvostoliiton jälleensyntyä. "It was bad, but then it got worse."

Nyt olen tekopyhä ja ällöttävä, mutta Afrikassa kuolee lapsia nälkään, naisia sairauksiin, AIDS, HIV, joukkomurhat, verta ja tuhkaa ja jumalauta! Paisun ylpeydestä tietäessäni että sukulaiseni on Ugandassa YKn hommissa, auttamassa naisia. Sitä ennen on hän ollut Etelä-Koreassa ja Nepalissa.

Jokaisen valittajan haluaisin lähettää viikoksi vaikkapa Kathmanduun. Normaalien nepalilaisten joukkoon. Olin viikon Nepalissa tätini luona, ja yksi päivä vastaan tuli mies joka ei voinut kävellä koska hänen jalkansa olivat kääntyneet sisäänpäin. Hän ryömi käsiensä varassa pitkin saastaista katua. Kylkiluut törröttivät ja joka paikassa oli ruhjeita, päällä juuri ja juuri rikkinäiset housut. Ja silti se mies jaksoi virnistää minulle keltaisen hampaattoman virnistyksen.

Kathmandun kautta vuorille, olimme muutaman päivän toisessa kaupungissa hotellissa rentoutumassa. Teimme pitkiä kävelylenkkejä aamuseitsemältä, kun aurinko alkoi jo nousta ja lopulta oli paahtavan kuuma. Vastaan tuli naisia jotka kantoivat täysiä riisi- ja hedelmäkoreja, ihmiset kirjaimellisesti raatoivat pelloilla, vaatteet pestiin saastaisissa joissa. Nepalissa naisen asema on surkea - esimerkiksi kuukautisten aikaan naista pidetään saastaisena, eikä hän usein saa edes nukkua sisällä. Hygieniataso on surkea. Synnytyksetkin saatetaan hoitaa ladoissa. Lapsia on ihan liikaa koska ehkäisystä ei tiedetä.

Kuulostan tekopyhältä hurskastelijalta tällä lailla rantatessani, ehkä olenkin, mutta ainakin minä puhun kokemuksesta. Se, että katsoo ihmisten ryömivän kaduilla saastan seassa koska eivät vain pysty kävelemään, jättää aika kovat mielipiteet asiasta.

Joten ottakaahan ihmiset joskus pää pois perseestä ja katsokaa ympärillenne. Jos haluatte valittaa, niin keksikää edes kattavat ja pitävät perustelut. Jos haluatte muuttaa asioita, vaikuttakaa niihin, äänestäkää, opiskelkaa alalle joka tarvitsee kehitystä, keinoja löytyy - ei nopeita, mutta löytyy silti. Monissa maissa on kyllä asiat paremmin kuin meillä, luulisin, mutta vielä useammassa on paljon huonommin.

Jos ei ole mitään muuta kuin pahaa sanottavaa, voi yhtä hyvin pysyä hiljaa.

Minä elän elämääni katsellen propagandaa naisten jalkojen välistä, muistaen että minulla ei ehkä ole asiat hyvin, mutta ne voisivat olla huonomminkin.

Nyt menen minä nukkumaan. On kylmä ja yskin keuhkojani pihalle tässä, huomenna pitäisi jaksaa leikkiä vastuullista ja asiallista tutoriakin vielä. Jessus. Ei ole minun juttu nuo edustushommat.

/ F

Some stupid blog.

Joku blogi. Ääh, en mä oo koskaan pitäny blogia. Ei ketään varmaan ees kiinnosta. No, ei se haittaa, mua kiinnostaa oma elämäni. Tai sit ei.

Kai tänne sit tulee jotain sellasta shittiä ku photoshoot-kuvia, piirustuksia, jtn sellasta. Cosplay-juttua ny ainaki. Veikkaan että tuun kirjottaan tästä aika paljon englanniks. Koska englanti on kivaa. Siksi.

Voitais alottaa vaikka siitä että mulla on kammottava kiire Revolutionary War!Englannin kanssa. Madame Guillotine ottaa mun pään jos se ei oo valmis ajoissa. Olen kauhuissani. Lievästi sanottuna. Stressi sekottaa sekä mun pään että mun mahan. Yhyy. Sattuu.

Huomenna Tampereelle. Olen ehkä vähän liian iloinen asiasta.

Pitäis ehkä mennä nukkumaan.